Tallinnasta Narvanlahdelle

Tykkilautta AF 29 oli valmistunut Amsderdamissa miehitetyssä Hollannissa loppukesällä 1943. Erilaisten koeajojen ja harjoitusten jälkeen se oli liitetty saattuepalvelukseen Tanskan ja Norjan vesille kohtalaisen suojaiselle rintamaosalle. Keli ei ollut kuitenkaan mukavaa Pohjanmerellä, kylmää ja märkää oli koko ajan. Ainoa merkillepantava tapahtuma oli naapurilautan kanssa törmääminen.
Maaliskuussa telakoinnin jälkeen suunta muuttui: nyt mentiin Kuurinmaalle, itään! Pari kuukautta vierähti taas telakoinnin kanssa, moottoreissa oli jotakin vikaa. Miehistö ehti kuitenkin pitää vähän lomaa, kotiinkin päästiin!

12.5.1944
Valmiina lähtöön, suuntana Tallinna
   
14.5.1944
Illalla ajamme Tallinnanlahdelle. 22:00 kiinnitymme sotasatamassa AF 30:n kylkeen kiinni.

18.5.1944
Ensimmäistä kertaa asemiin Narvanlahdelle.

19.5.1944
04.10 - 04:15 ensimmäinen taistelu, 40 Il-2, 5 ammuttu alas, KfK-vene (Kriegsfischkutter, kalastusaluksesta muutettu vartioalus, PT) lentää ilmaan. Pomminosumia, 3 kuollutta, komentaja AF 46 ottaa menehtyneet.
Osasto: 4 M-luokan isoa miinanraivaajaa, 4 tykistölauttaa, 4 KfK:ta, 1 Flakjäger (ilmatorjunta-alus), 2 R-luokan raivaajaa, 2 U-jäger (sukellusveneenmetsästäjää). 

20.5.1944
12:35 - 12:40 taistelu, 8 Il-2, pomminosuma Flakjägeriin, tämä jää jälkeen ja poistuu kotiin. Useita haavoittuneita, 1 kuollut. 12:55 . 13:10 taistelu, 5 Il-2, 2 ammuttu alas.

21.5.1944
Taistelu, 10 lentokonetta tyyppejä Il-2 ja Pe-2. 03:40 - 03:48 taistelu, 30 Il-2 ja Pe-2, 2 alasammuttua. Yhteen M-veneeseen pomminosuma, yksi kuollut. Laiva hinataan Tallinnaan. Puolilta päivin meidät vapautetaan, ajamme Tallinnaan.

25.5.1944
Taas valmiina merelle, Narvanlahdelle.

26.5.1944
16:00 ilmahälytys 60 lentokonetta joista osa hävittäjiä. Eräs KfK-vene ampuu 3,7 cm tykillään. Koneet ovat kuitenkin Stukia, Ju.87, hävittäjät FW-190. Ne lentävät Lavansaareen. Se on saari, jossa on neuvostoliittolainen lentokenttä. Kuulemme kaukaisuudesta Stukan pommien äänen ja näemme jättiläismäisiä savupilviä. 16.15 palaavat koneet. Maan suunnasta tulee FW-189, joka yrittää päästä Lavansaaren päälle. FW-189:n takana on hävittäjä. Koneet sukeltavat äkisti osaston halki. Hävittäjä perässä. Silloin näemme siinä punaiset tähdet, se on Rata, kaikki laivat ampuvat sitä mutta se selviää. Molemmat tiedustelukoneen miehet vilkuttavat kiitokseksi.

27.5.1944
Ei mitään erikoista, Stukat ovat tehneet tehtävänsä.

28.5.1944
27 Stukaa lentää Lavansaareen ja tyhjentää kuormansa.

29.5.1944
05:30 - 05:45 taistelu, 140 konetta tyyppejä Il-2, Pe-2 ja laGG-3. Yhdellä KfK-veneellä haavoittuneita ja 4 kuollutta, 5 konetta ammuttu alas.

30.5.1944
puolilta päivin vapautus, ajamme Tallinnaan.

2.6.1944
04:00 valmis merelle, taas Narvanlahdelle. Ajamme Aseriin. Aseri on pieni satama, pääsemme siellä maihin. Rohleff (aluksen päällikkö, PT) ampuu koiramme.

5.6.1944+
6.6.1944
Ei mitään erikoista.

7.6.1944
02:00 - 02:30 sijainnissa numero 5 raskas taistelu. 27 neuvostoliittolaista torpedovenettä hyökkää. 3 venettä tuhotaan, 2 ammutaan tuleen. Yksi oma R-vene menetetään. Me olemme liian kaukana emmekä ota osaa taisteluun.

 8.6.1944+
10.6.1944
Ei mitään erikoista, 10.6. ajamme Tallinnaan.

11.6.1944
8.Ryhmä 24.maihinnousulaivueesta, myös me, siirrymme Tallinnasta Kotkaan (Suomessa).

-Pekka-

Seeklar nach Kotka

Tykkilautta AF 29 oli Viipurinlahden taisteluissa saamiensa vaurioiden takia joutunut Helsinkiin telakalle. 15 päivää telakalla oli ohi ja taas piti palata tositoimiin.

22.7.1944
20:00 Valmiina merelle, takaisin Kotkaan

23.7.1944
04:00 ajamme Kotkaan. 10:00 valmiina siirtymään ankkuripaikka II:een. 12:00 saavumme sinne. Vapautamme AF 5:n palveluksesta. Naamioimme aluksen. Osaston johtaja yliluutnantti Lindenberg siirtyy alukselle.
14:50 - 18:05 ilmahälytys. 10 Il-2 lentää ylitsemme. Ne eivät huomaa meitä. Ne kuitenkin hyökkäävät lahdella olevien M-luokan miinanraivaajien kimppuun. Koneet lentävät useita kertoja laivojen yli, ne ampuvat aseillaan ja pudottavat pommeja. Laivoilla haavoittuneita ja 8 kuollutta. 20:30 lähtevät AF 29, AF 49, AF 35 ja AF 30. Me olemme johtoalus. 23:00 saatamme sukellusveneen Pien-Kalastajan luo. 23:30 tulee sukellusvene näkyviin. Ensimmäinen sukellusvene sukeltaa ja me otamme uuden vastaan ja käännymme vastakurssille.

24.7.1944
02:00 jälleen Ankkuripaikalla II kiinnittyneenä.

25.7.1944
Osaston johtaja ja suomalainen kapteeniluutnantti alukselle. 20:00 valmiina merelle. Otamme sukellusveneen saatettavaksi. 22:00 sukeltaa vene ja suuntaa itään. Odotamme palaamassa olevaa venettä ja ajamme hitaasti eteenpäin. 23:00 ohitamme Pienen Kalastajan. Aikansa palanut merkkivalo ei enää pala. 23:05 tykistön iskemiä saarelta, ne muuttuvat tiheämmäksi ja iskevät viereemme. Ruori 180 astetta ympäri ja takaisin. Mitään ei tapahdu. Sukellusvene ei tule.

26.7.1944
02:00 kiinnitys Ankkuripaikalla II. 05:00 valmiina merelle, takaisin Kalastajalle. AF 35 jää konevian takia Ankkuripaikka II:teen. 05:55 sukellusvene saatettavaksi. 06:50 nousee Kalastajan luona sukellusvene pintaan ja lähtee kanssamme paluumatkalle. 08:30 takaisin Paikka II:ssa.

27.7.1944
21:15 valmis merelle, 23:10 sukellusveneen kanssa Kalastajalle. 23:00 toisen kanssa takaisin.
        (huomaa kellonajat, jompikumpi väärin! PT)

28.7.1944
Aamulla 02:00 jälleen kiinnittyneenä Ankkuripaikka II.

29.7.1944
03:00 valmis merelle, AF 49, AF 29, AF 35, 04:30 sukellusveneen saattaminen Kalastajalle. 06:00 palaamassa olevan veneen kanssa takaisin. 08:00 paikalla II kiinnittyneenä, heti naamioituminen. 22.30 lähtövalmiina Kalastajalle, palaava sukellusvene otetaan 00:00 saatettavaksi. 

30.7.1944
04:00 Ankkuripaikalla II jälleen kiinnittyneenä. 09:15 lähtövalmiina , yhdessä AF 37:n kanssa Kotkaan, 10.30 ilmahälytys, 2 IL-2 lentää korkealta yli, 14:00 kiinnitymme Kotkaan.

Tekstissä mainittu Ankkuripaikka II on todennäköisesti Sisä-Nuokon itäsivulla oleva kallio, jota sukellusvenemiehet nimittivät nimellä Grand Hotel. Ainakin päiväkirjassa mainittu kahden tunnin ajoaika Kotkasta täsmää hyvin.
Tuo sukellusvene, joka saatettin ulos 26.7. on todennäköisesti U 250, ainakin päivämäärä täsmää sen päiväkirjamerkintöihin. 

Tykkilautalla Viipurinlahdella

Saksa oli varautunut valtavaan maihinnousuoperaatioon kanaalin yli Britanniaan, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Satoja maihinnousuun varattuja aluksia jäi muuhun käyttöön kaikille rintamille. 

Eräs lauttojen päätyyppi oli Marinefährprahm, lyhennettynä MFP. Tasapohjainen lotja oli varustettu kolmella 130 hevosvoimaisella Deutz-dieselmoottorilla, jotka antoivat alukselle noin 10 solmun nopeuden. Osa MFP-aluksista muutettiin tykkilautoiksi, Artilleriefährprahm (AF). 

AF:n perusaseistus oli 2 kpl 88 mm S.K. C/35 merikanuunaa sukellusvenelavetilla ja kaksi neliputkista 20mm konetykkiä.

Näitä AF-lauttoja oli useita myös Suomenlahdella, tässä käännös AF 29:n päiväkirjan muutamasta sivusta kesältä 1944.

17.6.1944

Aamulla lähtö Helsingistä, klo 16:00 olemme Kotkassa. Samana päivänä klo 20:00 valmiina merelle, ryhmän johtaja kapteeniluutnantti Reinhart poistuu aluksesta. AF 30, AF 32, AF 50, AF 31, AF 29 jaAF 5. AF 30 johtoalukseksi.

18.6.1944

Viipurinlahdella 08:50 - 18:00, yhtäjaksoinen taistelu, yhteensä 325 lentokonetta tyyppejä IL-2, Pe-2 ja LaGG-3, 5 ammuttu alas. Etummaisella 20 mm tykillä ylimatruusi Wildmannia ammutaan reidestä läpi, lisäksi pommiosumia. Muilla lautoilla enemmän tapahtumia. Tulitauon aikana AF 5 vierellämme, siellä haavoittuneita ja 6 kuollutta, ei lääkäriä. AF 5:llä tapahtunut tykkionnettomuus. AF 5 ottaa haavoittuneet ja kuolleet muilta aluksilta ja ajaa takaisin Kotkaan. Maissa Viipurissa raskaita taisteluita. 22:00 ajamme karille. Suurella karilla takanamme on jo iivanoita. Kello 24:00 pääsemme AF 32:n avulla taas irti.

19.6.1944

Laivat ankkuroitu Essari-lahteen. Naamioitu puilla. Otamme ammustäydennystä. Vihollinen on keksinyt olinpaikkamme. R-veneiden tukialus Nettelbeck ja M 29 ovat tulleet tueksi. 15:00 - 20:00 yhtäjaksoinen taistelu, yhteensä 175 lentokonetta tyyppejä IL-2, Pe-2 ja Lagg-3, 6 ammuttu alas.

20.6.1944

Meidän pitää mennä ampumaan vihollisen asemia Kronstadtin lahdelle. Suomalainen torpedovenelaivue saattaa meitä. M 29, AF 30, AF 50, AF 32, AF 31, AF 29 ja Nettelbeck. 03:30 pitäisi ammunnan alkaa. Muutama yhteislaukaus lentää kohti vihollista. Venäläiset saavat meidät pitkän matkan tykistön haarukkaan. Me vetäydymme, suomalaiset torpedoveneet vetävät savuverhon. 03:55 ensimmäinen taistelu jonka jälkeen vielä 8 taistelua 100  Il-2, Pe-2 ja LaGG-3 lentokoneen kanssa. 04:00 saa AF 32 pahan osuman vesilinjan alle. Miehistö siirtyy haavoiituneiden kanssa muihin aluksiin. M 29 ottaa AF 32:n hinaukseen. 04:45 laiva ei enää kestä ja uppoaa. 05:00 taistelu viiden Pe-2:n kanssa. Seitsemän vakavasti haavoittunutta, joista ylim. Kaminski kuolee matkalla, kolme kuollutta. 11:00 ajamme pieneen lahteen. Naamioimme aluksen.  Kaikki laivat ovat antaneet haavoittuneet ja kuolleet Nettelbeckille, joka lähtee Kotkaan, mutta tulee illalla takaisin. osastossa on kolmen päivän aikana 15 kuollutta, 20 vaikeasti ja 51 kevyesti haavoittunutta, AF 32 menetetty, AF 5 pois vahvuudesta. Kello 23:00 ajaa osasto ilman M 29 ja Nettelbeckiä takaisin Kotkaan.

AF 29 on niin pahasti vaurioitunut, että Kotkassa sitä ei voi korjata vaan sen on mentävä Helsinkiin korjattavaksi. Kuukauden päästä se palaa taas Kotkaan ja liittyy riviin.

-Pekka-

20.6. mainitut suomalaisalukset ovat suomalaistietojen mukaan 4 kpl VMV-veneitä, ei torpedoveneitä. Alkuperäisessä tekstissä on sana "S.bootflotille", jolla yleensä tarkoitetaan torpedovenelaivuetta.

-Pekka-

Grand Hotel

Kukaan ei halua jäädä Grand Hoteliin. Siellä ei ole mitään! Miksi tänne piti tulla? 
Länteen pitää päästä. Tai etelään. Meidät kuitenkin käsketään itään! 
Kuitenkin, jopa Grand Hotel on itää parempi!

Kriegsmarinen sukellusveneillä ei ollut enää hyvä olla Atlantilla. Ei ainakaan VII C veneillä! Ilmamasto, snorkkeli piti olla! Liittoutuneet hallitsevat rannikkoa, satamasta ei päässyt enää merelle. Laivoja, joissa on Englannin tai USA:n lippu on meri täynnä. Joka laivassa Asdic tai Huff-Duff, isommissa tutkat. Ilma täynnä lentokoneita, lentävät tukialuksilta, jollainen voi olla vaikka missä!

Saksan Itämeren tukikohdat täyttyivät keväällä 1944 VII C-luokan sukellusveneistä, niillä ei enää ollut asiaa Atlantille. Seekriegsleitung päätti käyttää näitä vielä täysin rintamakelpoisia aluksia eri vihollista vastaan, niitä lähetettiin Suomenlahdelle! Puna-armeijalla ei ollut samanlaista valvontakalustoa kuin lännessä.
Suomenlahdelle perustettiin sukellusveneitä varten oma organisaatio, Uboot-Führungstab ja sen johtoon tuli yksi legendaarisimmista päälliköistä, komentaja Albrecht Brandi.

8.U-Flotille lähetti 15.7.1944 kapteeniluutnantti Werner-Karl Schmidtin komennuksessa olevan VII C luokan U 250-veneen Kielistä Tallinnaan, jonne se saapui 19.7. Veneen matka jatkui 24.7. Tallinnasta Grand Hotel-tulikohtaan, jonne se saapui seuraavana päivänä.

Grand Hotel oli annettu nimeksi Haminan edustalla saarien Sisä-Nuokko ja Kalasiika välissä olevalle kalliorinteelle, jossa oli ainoastaan yksi sukellusvenetukikohdan ominaisuus: siinä oli jonkinlainen näkösuoja useasta suunnasta. Eihän paikan virallinen nimi ollut näin komea, se vaan vakiintui miehistön puheissa sellaiseksi, kai kaikkien sen tarjoamien loistavien palvelujen vuoksi joten lopulta sillä nimellä se kirjattiin sotapäiväkirjoihin (KTB) ja muihin virallisiin papereihin. Virallisesti paikka oli Ankerplatz II (ankkuripaikka II).

Tykkilautat AF 29,30, 35 ja 49 saattoivat sukellusveneitä partioalueelle

Grand Hotelista U 250 lähti partiomatkalle 26.7. Atlantin saattuesotaan tottuneet sukellusvenemiehistöt turhautuivat helposti "Kylpyammeessa", kuten he Suomenlahtea nimittivät. Maaleja ei vaan ollut! Lopulta päällikkö päätti hyökätä Koivistosalmen suulla pientä venäläistä 56 tonnin partiovenettä MO-105 vastaan ja upotti sen. Maali oli tuskin arvokkaampi kuin siihen tuhlattu torpedo! 
Lähistöllä oli kuitenkin toinen saman luokan venäläinen partiovene MO-103, joka kuuli räjähdyksen ja tuli paikalle tutkimaan. Se paikallisti sukelluksissa olevan saksalaisveneen ja hyökkäsi sitä vastaan syvyyspommein tuhoisin seurauksin. U-veneestä pelastautui vain sen päällikkö ja viisi muuta. 
Venäläisillä ei mennyt kauan tajutessa, että todellisuudessa he olivat saaneet paljon paremman saaliin kuin sinänsä harvinaisen sukellusveneupseerin: koko vene salaisuuksineen oli saatavilla! Suomalaisten satunnainen tykkituli tai saksalaisen moottoritorpedovenelaivueen syvyyspommihyökkays ei estänyt venäläisiä sukellusveneen nostossa ja 15.9. se saatiin Kronstadtiin telakalle tutkittavaksi.
Tässä vaiheessa Punalippuiselle Itämeren laivastolle paljastui, mitä se oli saanut! Veneen normaalin varustuksen ja vakiomallisten G-7 torpedojen lisäksi saaliiksi oli saatu akustisia T-5 "Zaunkönig"-torpedoja, ensi kertaa koskaan. 
Kuitenkin kaikkein arvokkain saalis U 250:n mukana oli nelirivinen Enigma-koodinpurkauskone, jota ei idällä vielä ollut! Kesti aikansa ennen kuin Saksassa huomattiin myös venäläisten pystyvän  purkamaan heidän koodinsa!

U 250 Kronstadtissa telakalla 15.9.1944

Lähde: http://historisches-marinearchiv.de/sonstiges/berichte/af_29_tagebuch.php

-Pekka-